Ensimmäinen varsinainen blogipostaus

Alkusanat

Moi. Tämä blogi kertoo Eskon farmasian opintoihin liittyvästä 13 viikon harjoitteluvaihdosta  ynnä muusta samassa rytäkässä tapahtuvasta toiminnasta Ghanassa keväällä 2017. Blogille en ole asettanut hirveästi tavoitteita enkä lupaa mitään, mutta olisi varmaan hyvä, jos tästä mahdolliset tulevat harjoitteluunlähtijät saavat apua, kaverit jonkinlaista viihdykettä jos kiinnostaa ja sukulaiset mielenrauhan siitä, että olen elossa. Blogin tyyliä en ole vielä päättänyt, se muotoutunee ajon aikana. Tällä hetkellä omana mielikuvana on semiasiallinen tajunnanvirta, johon sekoittunee jonkinlaista faktaa ja välillä syvällisempää ja tiukempaa analyysiä asioista. En varmaankaan jaksa hirveästi edes oikolukea näitä tekstejä, koska YOLO. Tapahtumat kirjautunevat suunnilleen kronologisessa järjestyksessä ellei muuta ilmoiteta. Pyrin kirjoittelemaan kerran viikkoon/ kahteen viikkoon. Mukana matkassa on farmasian opiskelijat Hannamari ja Mirka, jotka eivät ainakaan tähän blogiin aio kontribuoida, mutta vilahtelevat varmaan tekstissä.

Mutta itse asiaan;

Siirtyminen Ghanaan.

Lento Helsingistä lähti torstaina 2.2.2017 klo 8.00 aivan ajallaan. Finnair oli onneksi myös varautunut tällaisen keskimääräistä pitkäjalkaisemman matkustajan kuljettamiseen.

Tilava jalkatila.

Lontooseen saavuttiin 9:20 paikallista aikaa, joka onkin näppärästi myös Ghanassa paikallinen aika. Heathrowlla oli useampi tunti aikaa odotella British Airwaysin lentoa Ghanan pääkaupunkiin Accraan. Tämän vaihtoajan aikana muututtiin ihonväriltä enemmistöstä vähemmistöksi. Lentoaikaa oli toisella etapilla reilu kuusi tuntia. Katsoin sillä välillä Suicide Squadin ja Infernon, en oikeastaan suosittele kumpaakaan elokuvaa kellekään, ainakaan en Infernoa.

Accraan saavuttiin ajallaan klo 19:50. Lentokentällä oli vastassa tähänastisen elämäni tympääntyneimmän oloinen virkailija, joka tarkisti kuitenkin ilman suurempia ongelmia passin ja viisumin ja päästi jatkamaan. Keltakuumerokotustodistusta ei vaatinut kukaan nähtäväksi, vaikka oletettiin sen olevan jotenkin tärkeä dokumentti. Kokemus Accran lentokentästä oli paljon odotettua vähemmän kaoottinen, suorastaan aika helppo homma.

Yliopiston työntekijä oli meitä Accran lentokentällä vastassa. Samoin oli "avuliaat" laukunkantajat, jotka oli samantien vailla rahaa siitä hyvästä, että nostivat laukut maasta auton takakonttiin. Tarjosin 20 senttiä (kolikkoa), ei kelvannut. Eivät alkaneet kuitenkaan sen isommin öykkäröimään. Ajettiin vartin matka yliopiston vierastalolle, missä saatiin iltapalaa ja ihan melkein suomalaista hostellia vastaavat huoneet. Ilmalämpöpumppu oli luksusta. Jos et ole aiemmin käynyt tämmöisessä lämpimämmässä maassa, et osaa varautua ilman kuumuuteen ja raskauteen. Aloita nestetankkaus jo useampaa päivää ennen reissua (tämmösiä vinkkejä tuleville harjoittelijoille on täällä välissä aina sitten).

Accra - Kumasi -siirtymä

Accrassa paikallinen kukko kiekui kansainvälisesti ilmeisesti kaikkien aikavyöhykkeiden auringonnousuajat, varmuuden vuoksi vielä noin vartin välein. Koko yön. Muutaman tunnin sai kuitenkin nukuttua, ja aamupalan jälkeen lähdettiin siirtymään samaisen yliopiston työntekijän kyydissä kohti Kumasia, jossa työharjoittelun olisi tarkoitus tapahtua.

Ihmettelin matkan aikana, että kuski on aika kova keke kun ei juo tippaakaan minkäänlaista nestettä. Lämpöä oli ulkona kuitenkin ainakin 30 astetta, hengitysilma suhteellisen häkäistä ja ajaminen aika hektistä. Niinhän siinä sitten kävi, että vajaan viiden tunnin ajamisen jälkeen kuski pökräsi aikalailla samantien ja vietti loppupäivän terveysasemalla tiputuksessa. Pääsi illalla kuitenkin jo kotiin. Eli ottakaa tälle välimatkalle pari litraa mieheen vettä mukaan. Lentokentällä kannattaa itse asiassa vaihtaa muutama kymppi paikalliseksi rahaksi (cedi), niin voitte ostaa matkallakin vettä tai syömistä, sillä jokaisissa liikennevaloissa, tullijonoissa yms. on kaupustelijoita myymässä tavaraa auton ikkunasta.

Matkalla nähty paikallinen kulkue, ilmeisesti marssivat tyttöjen koulunkäynnin puolesta.

Kumasi

Kumasissa tultiin suoraan isäntäperheen (isäntä Kofi on yliopiston (yliopisto on KNUST (=Kwame Nkrumah Univeristy of Science and Technology)) Dean of Students ja emäntä Frances ilmeisesti paikallisen farmasian laitoksen johtaja) vierastalolle, missä Kofi esitteli meille talon. Talo on aika paljon hienompi ja paremmin varusteltu, mitä itse osasin odottaa. Vesi on juoksevaa (ei kuitenkaan juotavaa), keittiö hyvin kalustettu ja minulla on oma vessa ja suihku. Ainakin kuvittelin sen olevan (tästä lisää loppukevennyksessä). Tytöillä on yhteinen huone ja siihen kuuluva vessa-suihkukompleksi. Pyykinpesukone on käytössä ja ilmeisesti täällä käy päivittäin taloudehoitaja siivoamassa talon pääosan, tiskaamassa yms. Omat huoneet joudutaan siivoamaan sentään itse. Taloudenhoitajan lisäksi paikalla on perheen poika Simon, jonka rooli talon ylläpidossa on minulle vielä hieman epäselvä.

Alla vielä pohjapiirros minun omista tiloista, ihan vaan kun itse älyän asioita paremmin karttojen ja pohjapiirrosten kanssa.

Pohjapiirros, tehty MS Paintilla eli on automaattisesti oikeassa mittasuhteessa.

Perjantain aikana Kumasissa Kofin alainen Chris käytti meitä pankissa nostattamassa rahaa, Vodafonella hommaamassa paikalliset puhelinliittymät, josta omasta en ainakaan ole yhtään selvillä, mitä se sisältää (toivottavasti basically unlimited everything) ja kaupassa ostamassa ruokaa. Hintojen päälle ei vielä oikein ymmärrä, eikä tiedä, mistä kannattaisi ostaa mitäkin. Ylipäätään kaikki asiat on vielä hämärän peitossa, mutta asiat tuntuvat selviävän ja ratkeavan yksi kerrallaan sitä mukaa kun niitä tulee vastaan.

Illalla ehdittiin asettua kämpillä taloksi, tehdä iltapalaa, asentaa moskiittoverkot yms. Alla olevan sekalaisen kuvakavalkadin jälkeen tulee luvattu loppukevennys ja tämän pitkähköksi venähtäneen aloituspostauksen loppu. Kuvat siis Kumasin kaupungista.

Paikallinen JYSKin myymälä, kaikki ysiysi.

Paikallinen long cat.

Paikallinen IFA (tämä oli tämmönen farmasianopiskelijavitsi)

Paikallinen Andiamo.

Paikallinen vesistö (Kumasi).

Loppukevennykseksi siis kakkajuttu, kun tuohon minun henkilökohtaiseen (!) kylpyuoneeseen oli tehty jekku, ja laitettu WC-paperit käytön jälkeen pöntöstä vetäisemisen sijasta roskakoriin. Ajattelin suihkuun mennessä oudohkon odöörin vaan nyt kuuluvan asiaan, mutta palasaippuan käärepaperia roskakoriin laittaessani ymmärsin, mitä on tapahtunut. Veikkaan meidän tämänpäiväistä kuskia Chrisiä. Varmistin perheen pojalta Simonilta, että paperit saa kuulemma laittaa pönttöön, vaikka Ghanassa Internetin (esim. http://wheredoiputthepaper.com/) mukaan kohtalaisen yleistä roskiskulttuuri onkin. Kiitos, ei siis aivan heti tarvitsekaan palata Suomeen tämän takia.