Kirkonmenot

Käytiin tänään sunnuntaina kirkossa.

Mentiin ensinnäkin paikalle puolisen tuntia myöhässä naapuri-Felixin (ilmastoidulla!) autokyydillä Simonin (isäntäperheen poika (ei ilmeisesti biologinen, en ole ihan selvillä tästä kuviosta)) johdolla. Ennen kirkonmenoja oli menossa jonkinlainen raamattupiiri. Porukka oli jaettu ryhmiin sen mukaan, minä viikonpäivänä oli syntynyt (ihmisten nimetkin muodostetaan jotenkin tällä logiikalla). Meidän kolmen osalta tämä jako ei onnistunut, kun ollaan onnistuttu kaikki syntymään sunnuntaina ja ilmeisesti ei uskallettu laittaa liikaa vähemmistön edustajia yhteen ryhmään. Meidät siis ripoteltiin ryhmiin. 

Ryhmän vetäjä antoi käteen tehtävävihkon ja englanninkielisen raamatun. Vetäjä kertoi välillä englanniksi, mitä tehtävää he olivat käsittelemässä, mutta muuten käytössä oli paikallinen kieli twi. Jäi vähän laihaksi keskusteluun osallistuminen. Lueskelin tehtävävihkoa, jossa oli muun muassa ohjeita vetäjälle. Oli pedagogisesti ihan pitävää tavaraa, vaikka itse opetettava substanssi ei itselle niin tärkeää olekaan.

Raamattupiirin jälkeen alkoi itse messu. Homman rakenne olis pitkälti sama kuin suomalaisessa kirkossakin, isämeidänin tunnisti rytmitystä ja tutusta mumisevasta lausuntatavasta, loppuvaiheessa oli ehtoollinen ja herransiunausta tarjottiin vielä ihan lopuksi. Muuten meno oli aika paljon rempseämpää kuin tavallisessa suomalaisessa sunnuntaikirkossa. Kolehti käytiin antamassa paraatimaisesti tanssimalla jonossa kirkon etuosaan ja tiputtamalla rahat kirjekuoressa kolehtiboksiin. 

Ainakin jollain rahoilla oli tarkoitus dokumentoida kirkon maat ja rakentaa kirkon ympärille aita. Voisivat ihmiset tietysti rahansa turhempaankin käyttää, mutta mietytti vaan, että olisiko ihmisillä rahoilleen jotain tuottavampaakin käyttöä? En jatkanut tätä ajatusta sen pidemmälle. Pappi lupasi, että jos aita ei ole valmis vuoden loppuun mennessä, niin "sue me!" Pappi puhui tosiaan englantia, mutta vähän huonoon ja kovaääniseen PA-systeemiin, ja joku käänsi lennosta twiksi. Välillä myös myytiin (tai ostettiin tai lahjoitettiin, en päässyt ihan kärryille) sementtisäkkejä, joku osti/myi/lahjoitti 10 säkkiä ja kansa hurrasi.

Presbyterian Church of Kumasi tai jotain sinnepäin.

Ei nyt kuitenkaan ollut ihan samanlaista kuin jenkkileffojen gospelkirkot, mitä nyt vähän suomalaista vastinetta menevämpää musiikkia sekä enemmän jammailua ja sementinmyyntiä. Ei sitä tanssimistakaan tainnut olla kuin kolehdin yhteydessä ja yhden kerran muuten vaan. Me ei vielä uskaltauduttu tanssimaan. Lavalla kuitenkin käytiin, pappi halusi että esittäydytään seurakunnalle. Kerrottiin keitä ollaan ja mistä tullaan ja kansa hurrasi. 

"Have you heard about the miracle of Elisa Saunalahti prices?"

Oli ihan hyvä (3/5) kokemus siitäkin huolimatta, että hirveän uskonnolliseksi en voi itseäni väittää. Ainakin kirkossa oli mukavan viileää ja musiikki oli oikein korvanmyötäistä. 

Pappi kävi messuamisen jälkeen vielä toivottamassa tervetulleeksi seurakuntaan. Annettiin puhelinnumerot papille, kun se niitä pyysi ja se aikoi laittaa whatsappissa viestiä. Parin tunnin päästä niitä alkoikin tulla, tuli parikymmentä raamatunkohtaa ja psalmia ja ääniviesti, jota ei uskallettu avata. Mykistin keskustelun vuodeksi.

Niin ne ajat muuttuu, vuonna 2017 Afrikassa koitetaan käännyttää valkoista miestä kristinuskoon.