Ajeltiin tänään ensimmäistä kertaa tro trolla (tai niin kuin coolit ihmiset sanoo troski) ja syötiin fufua, kun kierreltiin neljättä vuotta farmasiaa KNUSTissa opiskelevan Jaon (kirjoitettaneenko noin) johtamana kampusalueella. Keskityn tässä nyt näihin kahteen Ghanaa määrittelevään ilmiöön.
Fufu
Fufua mentiin syömään kampusalueelta löytyvää SMS Fufu:siin. Hintaa kuvan annokselle tuli 9 cediä (ilmeisesti 3 cediä itse fufu, 6 cediä lihat) ja enemmällä rahalla saa isomman ja vähemmällä pienemmän annoksen. Se on sitä logiikkaa. Fufu tehdään jostain jauhoista, kato wikipediasta tarkemmin.
 |
| Fufu-mätöt |
Lihat oli kuulemma vuohta ja general cow:ta. Itse fufumössöä voisi verrata koulun perunamuusiin. Eli suhteellisen kiinteä paukku, josta saa (käsin) irroteltua pieniä knöllejä, jota kastetaan liemeen ja sitten heitetään hetulaan. Jostakin syystä sitä ei saa kuulemma purra, vaikka minusta sitä oli kiva pureskellakin. Mutta tarkoitus on vaan nielasta semmosenaan, onnistuu sekin. Maultaankin fufu on koulun muusiin verrattavissa, ei mitenkään ihmeellistä. Liemi oli oikeinkin hyvän lihakastikkeen lientä, ja lihasta tuli mieleen ehkä lähimpänä karjalanpaisti. Aivan maukasta, varsinkin kun ei pariin päivään ole tullut syötyä hirveästi muuta kuin hedelmiä ja kananmunia. Arvosanaksi 4/5, hinta-laatusuhde kohdillaan. Kuulemma liemen lämpötila kertoo, onko annosta turvallista syödä. Kuuma liemi on hyvä asia. Ja käsin on helpompi syödä mitä lusikalla. Päätä itse, onko se kasvaneen ribaleriskin arvoista.
Tro tro
Tro trot eli troskit ovat paikallisen julkisen liikenteen perusta. Käytännössä busseiksi muutettuja pakettiautoja, joiden aikatauluja ja pysäkkejä ei tiedä kuin kysymällä.
 |
| Interneteistä otettu kuva, kun en oo vielä hoksannut ottaa kuvaa tro trosta. |
Pysäkkejä ei siis ole merkitty mitenkään, ne vaan pitää tietää. Troskit ajavat tiettyä väliä, esimerkiksi täältä meidän asuinalueelta Boadista kampukselle. Autossa on kuski ja takana rahastaja. Rahastaja huutaa pysäkillä, mihin auto on menossa (esim. Boadi), jos autossa on tilaa. Rahastajalta voi myös kysyä, meneekö auto yhtään sinne päin, mihin on itse menossa (esim. keskustaan). Jos joutuu tekemään pidemmän matkan ja kulkemaan useamman linjan kautta, pitää vaan tietää, missä seuraavan linjan pysäkit ovat, niitä ei ole missään näkyvillä. Hinnalla tätä järjestelmää ei ole pilattu, kolmen kilometrin matka Boadista kampukselle maksoi 70 pesewaa eli 15 centtiä (rahaa).
 |
| Koulumatka. Tro trot on tosiaan niin UG joukkoliikenteen muoto, että edes Google ei siitä tiedä. |
Hirveästi tilaa näissä ei ole, varsinkaan ruuhka-aikana, joten älä ole pitkä tai isokokoinen, jos haluat matkustaa mukavasti. Tämä kaikki on nyt kirjoitettu Jaon johtaman tro tro-matkan perusteella, saa nähdä, mitä itsekseen matkustaessa sitten tapahtuu. Takaisin tullessa auto ainakin hyytyi viimeseen ylämäkeen, mutta onneksi kävelymatkaa jäi vain puolisen kilometriä. Jao väitti, ettei ole hirveän yleistä. Saman mäen alla oli toinen troski, jota porukka koitti käynnistää työntämällä.
 |
| Troskissa on tunnelmaa, kuva on nyt itse otettu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti