Haettiin pizzaa Splendor-hostellin viereisestä pizzakojusta. Hintaa ihan kunnioitettavan kokoiselle (large) kanapizzalle tuli 28 cediä, eli piti taas soittaa poliisille. Pizzan leivontaa sai odottaa 10 minuuttia ihan niin kuin Suomessakin. Trotroiltiin itsemme kämpille syömään.
Pizza oli lievähkö pettymys. Ulkonäkö oli hyvinkin houkutteleva, mutta moni pizza päältä lahjahevosen hampaat nallikalliolla jne. Pohja oli rieskamainen, ehkä kuivattuun Metripizzaan verrattavissa oleva ja paksuhko. Ei siis millään tavalla rapea, muttei mehukaskaan. Ohrarieskamainen. Täytteinä osittain jänteikästä kanaa, paprikoita ja sipulia ainakin. Eli ihan hyvät täytteet, niissä ei valittamista, Vähän mausteita olisi kaivannut, tästä toki selvisi mustapippuria lisäämällä. Juustoa oli sopivasti, eikä se onneksi ollut mitään varvasvälijuustoa.
Lopputulema: Kuivahko semipettymys. Silti 3/5, koska kaivattu vaihtelu viime viikkojen ruokavalioon.
(P.S. Ota Four Seasons -pizza, sisältää kanaa, jauhelihaa, jotain makkaraa ja sipulia, huomattavasti parempi.)
Koitan tähän tekstiin kirjata mahdollisimman kattavasti ennen harjoittelua tehtyjä valmisteluita juuri tähän nimenomaiseen paikkaan (Kumasi, Ghana) farmasian harjoittelua tekemään tulevan näkökulmasta, mutta saa tätä muutkin lukea jos kiinnostaa. Pitkä ja tylsä ja aika huonosti kirjoitettu tekstihän tämä on, koska tämä menee osittain myös yliopistolle tehtäviin tehtäviin (yliopistotekstien kuuluu olla pitkiä, tylsiä ja aika huonosti kirjoitettuja), mutta tekstin lopussa puhutaan onneksi kaliasta.
Paperityöt
Varoituksen sana: mikäli et juuri nauti paperien pyörittelystä ja lomakkeiden täyttämisestä, on vaihtoon hakeutuminen välillä epämiellyttävää. Mutta tosiaan lähinnä epämiellyttävää ja hieman aikaa vievää, ei millään tavalla mahdotonta. Ja aika pieni vaiva siitä, että pääsee ulkomaille opiskelemaan/harjoittelemaan opintotuen ja apurahojen tukemana ilman lukukausimaksuja tms. Ainakin vielä (kirjoitettu 16.2.2017).
Vaihtohakemukset
Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen opiskelijavaihtohakulomakkeiden täyttö oli vielä suhteellisen simppeliä. Voisi lomakkeita vieläkin viilata, mutta ihan hyvä yrde. Liitteksi tuli laittaa motivation letter ja englanninkielinen opintosuoritusote. Liitän tuon ylisanoilla kyllästetyn motivational letterin tämän postauksen loppuun. Palautin hakemukset totta kai jo hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä alkukeväästä 2016.
Välikevennykseksi kertomuksia kaikin puolin kunnollisesta elämästäni.
Syksyn puolella allekirjoiteltiin molemmilla mantereilla sopimukset, että saan ja aion tulla oikeasti Ghanaan harjoittelemaan. Henkilökohtaisen yhteyden saaminen Ghanan päähän kesti syksyllä aiottua pidempään, koska Itä-Suomen yliopiston päästä saamani yhteystiedot olivat vanhaa tietoa. 20.9. sain oikean henkilön (isäntäperheen Frances) lopulta kiinni ja asiat alkoivat siltä osin selvitä. Tähän väliin pitää sanoa, että Itä-Suomen yliopiston pääty ei ihan mitenkään kädestä pitäen auttanut asioiden hoidossa, jos tälleen nätisti sanotaan. Mutta perille on siitä huolimatta päästy.
Tämä osio oli itselle henkisesti erittäin raastava. Lähin Ghanan suurlähetystö Suomesta katsottuna on Tanskassa ja viisumihakemus, passi sekä kaikki muut tarvittavat liitteet pitää postittaa sinne. Ihan se oikea passi, ei mitään kopioita, kun ne liimaa siellä sen viisumin siihen passiin.
Itse hakemuslomakkeeseen vaadittavien tietojen kerääminen ja lomakkeen täyttäminen vei melkein kuukauden. Alla muutamia huomioita, miten itse täytin hakemuksen kohdat, joista en ollut täysin varma. En tiedä, onko ne kaikki oikein, mutta viisumi näillä lottonumeroilla ainakin irtosi.
Fee Code: B1 (eli 780 DKK)
Date of last visit to Ghana: N/A (eli not applicable, jos et siis ole ennen käynyt Ghanassa).
Type of Visa: Single entry
Referenssihenkilöiden osoitteet: tämä oli hankala käsittää, sillä täällä on kuulemma käytössä ranskalainen osoitejärjestelmä. Eli osoitteet ovat usein muotoa tontin numero, korttelin tunnus, kylä, maakunta. Eli PLOT nn-nn, BLOCK n, BOADI - KUMASI (n:n tilalle oikeat numerot ja kirjaimet).
Liitteiden osalta ohjeet eivät olleet mitenkään yksiselitteisiä, ja joistain asioista taisi eri kohdissa ohjetta olla erilaista tietoa. En esimerkiksi maksanut nettipankissa maksaessani vastapuolen pankkimaksuja, koska ne mielestäni sisältyivät jo käsittelymaksuihin. Toisaalta laitoin mukaan kansainvälisiä postimerkkikuponkeja (12 kpl), vaikka mielestäni käsittelymaksuun kuului myös postimaksut. Mutta rahaa on.
Viisumihakemuksen ja liitteet sain lähetettyä (kirjattuna kirjeenä) 29.11.2016, Tanskasta tuli sähköpostiin ilmoitus 15.12.2016 hyväksytystä hakemuksesta, ennen joulua paketti oli takaisin Kuopiossa. Kannattaa siis aloittaa viisumin hakeminen ihan hyvissä ajoin, ei lähtöä edeltävänä iltana.
Jotain tämmöistä ohjeistusta olisin itse ainakin kaivannut avuksi, ole hyvä.
Asioiden järjestäminen kuntoon Suomessa
Tee tarvittavat osoitteenmuutokset, matkustusilmoitus, hommaa tarvittava määrä nettipankkutunnuksia, hommaa tarvittaessa luottokortti (OP:lta ainakin opiskelija sai hakea Visaa, kun on 90 opintopistettä kasassa), tee pankkiasioiden hoitamiseksi valtakirja (asioista enemmän tietävän tyttökaverin neuvo) ja muista sanoa heippa kaikille.
Oikeat työt
Rokotukset
Aloin hoitamaan rokotusasioita heti vaihtopaikan varmistuttua ottamalla yhteyttä YTHS:n matkailuneuvontaan. Sieltä soitettiin 31.3.2016 ja annettiin ohjeistus ja hoidettiin reseptit tarvittaviin rokotteisiin. Kaikin puolin pakollinen on keltakuumerokote (Stamaril), josta tarvitaan jo viisumia hakiessa kansainväliseen rokotuskorttiin merkintä. Lisäksi YTHS ohjeisti pakolliseksi meningiittirokotuksen, suositteli yhdistelmähepatiittia ja lavantautia, jätti harkittavaksi koleran. Malarianestolääkkeeksi valittiin edullisin vaihtoehto eli Lariam. Lisäksi piti samaan rytäkkään uusia jäykkäkouristus- ja poliorokotteet.
Otin koko satsin, koska Big Pharma on aivopessyt minut.
23.1.2017 Lariam (tästä eteenpäin joka maanantai 19 seuraavan viikon ajan.)
Maallinen omaisuus Suomessa
Tämän kanssa meinasi tulla myös ongelmia. Jos sinulla on maallista omaisuutta Kuopiossa vuokrakämpässä vaihtoon lähtiessä, ilmeisiä vaihtoehtoja on suunnilleen kolme; pidä kämppä ja säilytä tavarat siellä, jolloin asia ei päätä eikä lihasta juuri vaivaa, mutta voi käydä kalliiksi. Välimallin ratkaisuna voi koittaa vuokrata varastoa, jolloin pitää pakata ja siirtää tavarat varastoon, mutta säästää ehkä vähän rahaa. Tai sitten ei, laske itse.
Kolmas vaihtoehto on saada maailman parhaan tyttökaverin Annin ansiosta tavarat lukkojen taakse turvaan reissun ajaksi. Mutta siihen tarvitset oman tyttöystävän.
Juoma-arvostelussa paikallinen olut Star
Kysyin Kentish -ravintolassa ruoan kanssa paikallista olutta. Ei kuulemma ollut. Otin sitten tätä Staria, jonka paneminen ja pullotus tapahtuu ainakin etiketin mukaan Kumasissa. Kai sitten näytän niin hipsteriltä, että jos pyydän paikallista olutta, minun oletetaan vaativan sen valmistusta viereisessä pöydässä.
Paikallinen yhen tähen kalia.
Jos Staria juo lämpimänä, niin se maistuu aika paljon lämpimälle lagerille. Eli ihan jees, 2/5. Tulleeko Star-brändin nimi siitä, että monessa nettiarvostelussa näyttää ainakin saanen yhden tähden, mene ja tiedä.
Videomateriaalia Starin nauttimisesta.
Liite1: Letter of motivation
One of the
reasons I want to do my training abroad is that I will do my first training in
a Finnish pharmacy and I think doing the second training abroad will give me a
lot more than doing it in Finland again.
I’ve learned from
the presentations of former exchange students who have been to Ghana that the
quality of hospital pharmacy in Ghana is excellent. It would be magnificent to
get to know the systems and arrangements which make the Ghanaian hospital
pharmacy so great and bring some of the knowledge back to Finland with me. I
would also like to get to refresh my skills of producing medicines by hand.
I’ve also been
taught that the regular pharmacies differ a lot from their Finnish
counterparts. I’m sure I would find many modes of operations which could work
also in Finnish pharmacies and the less functional ones would make me
appreciate the Finnish system even more.
I’m also pretty
sure that the attitudes towards medicine can differ quite a bit from the
Finnish point of view, at least in the minds of the laymen. I’ve always been
fascinated by the ethical side of the medicine and also by the psychological
approach of how do common people perceive drugs and medication. Getting to talk
about medicine with people from a whole different culture will give me new
ideas and perspective. As a bachelor of education I also look forward to
getting to know the Ghanaian educational principles in the university.
The inevitable
improvement of my English language skills would also be a significant advantage
as my future career goal is to be involved in the pharmaceutical industry,
possibly internationally. I’m already quite fluent with my English but I need
to become bolder especially in speaking and writing in English and I have to expand
my pharmaceutical vocabulary.
I know I can
manage doing my training abroad very well.
I can operate outside my comfort zone and also often seek to get out
from there. I get along with many types of people and I’m used to working hard
when I’m needed to. My language skills are sufficient. My studies in the
University of Eastern Finland have gone well and my grades are excellent. I
think I can also give the people in the host country a comprehensive view of
the Finnish pharmcy. I’m also financially stable so I will be able to cover
the expenditures of the student exchange easily. (suomennos: rahaa on toim. huom.)
In my view, I
don’t see any reason why I should not do my training in Ghana. I’m capable,
motivated and I don’t have any restrains to go. I’d be very happy if the people
reviewing this application came to the same conclusion.
Elämä on kuin matka ainakin siinä mielessä, että molemmissa tarvitaan älytön määrä tavaraa.
Suunnilleen älytön määrä tavaraa.
Alla on melko komprehensiivinen lista mukaan otetuista tavaroista. Kategorisoin tavarat viikon kokemusten ja tulevaisuuden odotusten perusteella ehdottomasti mukaan otettaviin, mukaan otettaviin sekä virhearviointeihin ja laitoin linkit nimenomaisiin tuotteisiin aina kun sellaiset satuin löytämään (jatkuvasti kasvavalla todennäköisyydellä linkit ovat jo vanhentuneet). Tavarat ovat kategorioiden sisällä täysin epäjärjestyksessä.
Jollof-riisi on sama asia kuin tuliseksi maustettu risotto. Jos siis tykkäät tulisesta ja risotosta, on tämä tosi hyvää. Oma arvio 3/5, ennemmin syö kuin selkäänsä ottaa, koska kuuma riisi selässä ei ole hyvä asia.
Ghanassa ei ole eläminen hirveän kallista, jos tietäisi mitä ostaa ja mistä. Kylien ja kaupunkien katujen varsilla on kojuja ja pieniä supermarketteja, joissa myydään oikeastaan mitä tahansa. Vierekkäisissä kojuissa saattaa olla tarjolla jamssia ja silitysrautoja. Ostoskeskusten markettien hinnat vaikuttaa yleensä kovemmilta mitä katukaupoissa.
Paikallinen valuutta 1 cedi on tällä hetkellä noin 0,21 euroa, toisinpäin laskettuna 1 euro on 4,74 cediä
Paikallista valuuttaa.
Asioiden hintoja pääasiassa kaduilla ja toreilla:
Ananas 3-5 cediä
Omena 2 cediä
Banaaneja ~10 banaanin terttu 5 cediä
Flip flopit (Filan logolla) 13 cediä
Pussi maapähkinöitä (jotka pitää kuulemma kypsentää) 2,5 cediä
30x0,5l pussivettä (sachet) 3,4 cediä
1 litran mehupurkki 7 cediä
Leipä ~5 cediä
Kananmuna 70 pesewaa (100 pesewaa=1 cedi)
Vodafonen liittymään 4,2 gigaa dataa 60 cediä (liittymään ilmeisesti kuuluu
basically unlimited somet, en ole vielä täysin sisäistänyt tätä systeemiä)
Bensa 4,1 cediä/litra
Mitren jalkapallo lähtöhinta 150 cediä
Lounas katukeittiössä, esim. fufu 7 cediä ja enemmän annokse koosta riippuen
Purkki kaurahiutaleita 9 cediä
Tro tro -matka harjoittelusairaalalle yhteen suuntaan 2,4 cediä
Milo-kaakaopussit (nämä on hyviä) 10 annosta 6 cediä
Parturi 5 cediä
Avokado 3 cediä
Paikallista katua ja toria Kumasin keskustasta.
Toreilla on kuulemma asiallista tingata. Nyrkkisääntönä omalle alkutarjoukselle: mikäli lähtöhinta on kaksinumeroinen, anna kaksinumeroinen vastatarjous (esim. 80 cedin tavarasta 20 cedin vastatarjous, lopputulema on jossain näiden välistä).
Salaisella algortimilla laskettuna ja työmatkat lisättynä keskiarvopäivän hinnaksi tulee yläkanttiin arvioituna noin 30 - 40 cediä eli 6 - 8 euroa. Tämä kun kerrotaan kolmellakymmenellä, saadaan kuukauden minimikuluiksi noin 200 euroa. Tähän lisätään vuokra (100€ kuussa), ja aletaan päästä jonkinlaiseen käsitykseen kuukauden menoista. Toki tähän tulee jatkuvasti kaikkia yllätysmenoja, mutta myös yllätyssäästöjä (esim. ollaan tämä viikko syöty sairaalalla (toivottavasti) ilmaiseksi). Mutta enimmäkseen tulee yllätysmenoja, jo tässä reilun viikon aikana olen köyhtynyt vajaan 200 €:n verran aloitushankintojen, Accrassa hostellissa yöpymisen yms takia.
Tähän tietysti lisätään lentoliput (878 € edestakaisin), rokotukset ja malarianestolääkkeet (~450 €), viisumimaksut posteineen (~150€) sekä muut tarpeelliset hankinnat (priceless).
Itse olisin ennen matkaa kaivannut jotain tällaista listausta, jospa tästä on tulevaisuudessa jollekin hyötyä.
Tro tro -matka keskustaan, kestää ehkä 45 min ilman ruuhkaa eli sunnuntaisin, arkisin 1h+
Ajeltiin tänään ensimmäistä kertaa tro trolla (tai niin kuin coolit ihmiset sanoo troski) ja syötiin fufua, kun kierreltiin neljättä vuotta farmasiaa KNUSTissa opiskelevan Jaon (kirjoitettaneenko noin) johtamana kampusalueella. Keskityn tässä nyt näihin kahteen Ghanaa määrittelevään ilmiöön.
Fufu
Fufua mentiin syömään kampusalueelta löytyvää SMS Fufu:siin. Hintaa kuvan annokselle tuli 9 cediä (ilmeisesti 3 cediä itse fufu, 6 cediä lihat) ja enemmällä rahalla saa isomman ja vähemmällä pienemmän annoksen. Se on sitä logiikkaa. Fufu tehdään jostain jauhoista, kato wikipediasta tarkemmin.
Fufu-mätöt
Lihat oli kuulemma vuohta ja general cow:ta. Itse fufumössöä voisi verrata koulun perunamuusiin. Eli suhteellisen kiinteä paukku, josta saa (käsin) irroteltua pieniä knöllejä, jota kastetaan liemeen ja sitten heitetään hetulaan. Jostakin syystä sitä ei saa kuulemma purra, vaikka minusta sitä oli kiva pureskellakin. Mutta tarkoitus on vaan nielasta semmosenaan, onnistuu sekin. Maultaankin fufu on koulun muusiin verrattavissa, ei mitenkään ihmeellistä. Liemi oli oikeinkin hyvän lihakastikkeen lientä, ja lihasta tuli mieleen ehkä lähimpänä karjalanpaisti. Aivan maukasta, varsinkin kun ei pariin päivään ole tullut syötyä hirveästi muuta kuin hedelmiä ja kananmunia. Arvosanaksi 4/5, hinta-laatusuhde kohdillaan. Kuulemma liemen lämpötila kertoo, onko annosta turvallista syödä. Kuuma liemi on hyvä asia. Ja käsin on helpompi syödä mitä lusikalla. Päätä itse, onko se kasvaneen ribaleriskin arvoista.
Tro tro
Tro trot eli troskit ovat paikallisen julkisen liikenteen perusta. Käytännössä busseiksi muutettuja pakettiautoja, joiden aikatauluja ja pysäkkejä ei tiedä kuin kysymällä.
Interneteistä otettu kuva, kun en oo vielä hoksannut ottaa kuvaa tro trosta.
Pysäkkejä ei siis ole merkitty mitenkään, ne vaan pitää tietää. Troskit ajavat tiettyä väliä, esimerkiksi täältä meidän asuinalueelta Boadista kampukselle. Autossa on kuski ja takana rahastaja. Rahastaja huutaa pysäkillä, mihin auto on menossa (esim. Boadi), jos autossa on tilaa. Rahastajalta voi myös kysyä, meneekö auto yhtään sinne päin, mihin on itse menossa (esim. keskustaan). Jos joutuu tekemään pidemmän matkan ja kulkemaan useamman linjan kautta, pitää vaan tietää, missä seuraavan linjan pysäkit ovat, niitä ei ole missään näkyvillä. Hinnalla tätä järjestelmää ei ole pilattu, kolmen kilometrin matka Boadista kampukselle maksoi 70 pesewaa eli 15 centtiä (rahaa).
Koulumatka. Tro trot on tosiaan niin UG joukkoliikenteen muoto, että edes Google ei siitä tiedä.
Hirveästi tilaa näissä ei ole, varsinkaan ruuhka-aikana, joten älä ole pitkä tai isokokoinen, jos haluat matkustaa mukavasti. Tämä kaikki on nyt kirjoitettu Jaon johtaman tro tro-matkan perusteella, saa nähdä, mitä itsekseen matkustaessa sitten tapahtuu. Takaisin tullessa auto ainakin hyytyi viimeseen ylämäkeen, mutta onneksi kävelymatkaa jäi vain puolisen kilometriä. Jao väitti, ettei ole hirveän yleistä. Saman mäen alla oli toinen troski, jota porukka koitti käynnistää työntämällä.
Mentiin ensinnäkin paikalle puolisen tuntia myöhässä naapuri-Felixin (ilmastoidulla!) autokyydillä Simonin (isäntäperheen poika (ei ilmeisesti biologinen, en ole ihan selvillä tästä kuviosta)) johdolla. Ennen kirkonmenoja oli menossa jonkinlainen raamattupiiri. Porukka oli jaettu ryhmiin sen mukaan, minä viikonpäivänä oli syntynyt (ihmisten nimetkin muodostetaan jotenkin tällä logiikalla). Meidän kolmen osalta tämä jako ei onnistunut, kun ollaan onnistuttu kaikki syntymään sunnuntaina ja ilmeisesti ei uskallettu laittaa liikaa vähemmistön edustajia yhteen ryhmään. Meidät siis ripoteltiin ryhmiin.
Ryhmän vetäjä antoi käteen tehtävävihkon ja englanninkielisen raamatun. Vetäjä kertoi välillä englanniksi, mitä tehtävää he olivat käsittelemässä, mutta muuten käytössä oli paikallinen kieli twi. Jäi vähän laihaksi keskusteluun osallistuminen. Lueskelin tehtävävihkoa, jossa oli muun muassa ohjeita vetäjälle. Oli pedagogisesti ihan pitävää tavaraa, vaikka itse opetettava substanssi ei itselle niin tärkeää olekaan.
Raamattupiirin jälkeen alkoi itse messu. Homman rakenne olis pitkälti sama kuin suomalaisessa kirkossakin, isämeidänin tunnisti rytmitystä ja tutusta mumisevasta lausuntatavasta, loppuvaiheessa oli ehtoollinen ja herransiunausta tarjottiin vielä ihan lopuksi. Muuten meno oli aika paljon rempseämpää kuin tavallisessa suomalaisessa sunnuntaikirkossa. Kolehti käytiin antamassa paraatimaisesti tanssimalla jonossa kirkon etuosaan ja tiputtamalla rahat kirjekuoressa kolehtiboksiin.
Ainakin jollain rahoilla oli tarkoitus dokumentoida kirkon maat ja rakentaa kirkon ympärille aita. Voisivat ihmiset tietysti rahansa turhempaankin käyttää, mutta mietytti vaan, että olisiko ihmisillä rahoilleen jotain tuottavampaakin käyttöä? En jatkanut tätä ajatusta sen pidemmälle. Pappi lupasi, että jos aita ei ole valmis vuoden loppuun mennessä, niin "sue me!" Pappi puhui tosiaan englantia, mutta vähän huonoon ja kovaääniseen PA-systeemiin, ja joku käänsi lennosta twiksi. Välillä myös myytiin (tai ostettiin tai lahjoitettiin, en päässyt ihan kärryille) sementtisäkkejä, joku osti/myi/lahjoitti 10 säkkiä ja kansa hurrasi.
Presbyterian Church of Kumasi tai jotain sinnepäin.
Ei nyt kuitenkaan ollut ihan samanlaista kuin jenkkileffojen gospelkirkot, mitä nyt vähän suomalaista vastinetta menevämpää musiikkia sekä enemmän jammailua ja sementinmyyntiä. Ei sitä tanssimistakaan tainnut olla kuin kolehdin yhteydessä ja yhden kerran muuten vaan. Me ei vielä uskaltauduttu tanssimaan. Lavalla kuitenkin käytiin, pappi halusi että esittäydytään seurakunnalle. Kerrottiin keitä ollaan ja mistä tullaan ja kansa hurrasi.
"Have you heard about the miracle of Elisa Saunalahti prices?"
Oli ihan hyvä (3/5) kokemus siitäkin huolimatta, että hirveän uskonnolliseksi en voi itseäni väittää. Ainakin kirkossa oli mukavan viileää ja musiikki oli oikein korvanmyötäistä.
Pappi kävi messuamisen jälkeen vielä toivottamassa tervetulleeksi seurakuntaan. Annettiin puhelinnumerot papille, kun se niitä pyysi ja se aikoi laittaa whatsappissa viestiä. Parin tunnin päästä niitä alkoikin tulla, tuli parikymmentä raamatunkohtaa ja psalmia ja ääniviesti, jota ei uskallettu avata. Mykistin keskustelun vuodeksi.
Niin ne ajat muuttuu, vuonna 2017 Afrikassa koitetaan käännyttää valkoista miestä kristinuskoon.
Moi. Tämä blogi kertoo Eskon farmasian opintoihin liittyvästä 13 viikon harjoitteluvaihdosta ynnä muusta samassa rytäkässä tapahtuvasta toiminnasta Ghanassa keväällä 2017. Blogille en ole asettanut hirveästi tavoitteita enkä lupaa mitään, mutta olisi varmaan hyvä, jos tästä mahdolliset tulevat harjoitteluunlähtijät saavat apua, kaverit jonkinlaista viihdykettä jos kiinnostaa ja sukulaiset mielenrauhan siitä, että olen elossa. Blogin tyyliä en ole vielä päättänyt, se muotoutunee ajon aikana. Tällä hetkellä omana mielikuvana on semiasiallinen tajunnanvirta, johon sekoittunee jonkinlaista faktaa ja välillä syvällisempää ja tiukempaa analyysiä asioista. En varmaankaan jaksa hirveästi edes oikolukea näitä tekstejä, koska YOLO. Tapahtumat kirjautunevat suunnilleen kronologisessa järjestyksessä ellei muuta ilmoiteta. Pyrin kirjoittelemaan kerran viikkoon/ kahteen viikkoon. Mukana matkassa on farmasian opiskelijat Hannamari ja Mirka, jotka eivät ainakaan tähän blogiin aio kontribuoida, mutta vilahtelevat varmaan tekstissä.
Mutta itse asiaan;
Siirtyminen Ghanaan.
Lento Helsingistä lähti torstaina 2.2.2017 klo 8.00 aivan ajallaan. Finnair oli onneksi myös varautunut tällaisen keskimääräistä pitkäjalkaisemman matkustajan kuljettamiseen.
Tilava jalkatila.
Lontooseen saavuttiin 9:20 paikallista aikaa, joka onkin näppärästi myös Ghanassa paikallinen aika. Heathrowlla oli useampi tunti aikaa odotella British Airwaysin lentoa Ghanan pääkaupunkiin Accraan. Tämän vaihtoajan aikana muututtiin ihonväriltä enemmistöstä vähemmistöksi. Lentoaikaa oli toisella etapilla reilu kuusi tuntia. Katsoin sillä välillä Suicide Squadin ja Infernon, en oikeastaan suosittele kumpaakaan elokuvaa kellekään, ainakaan en Infernoa.
Accraan saavuttiin ajallaan klo 19:50. Lentokentällä oli vastassa tähänastisen elämäni tympääntyneimmän oloinen virkailija, joka tarkisti kuitenkin ilman suurempia ongelmia passin ja viisumin ja päästi jatkamaan. Keltakuumerokotustodistusta ei vaatinut kukaan nähtäväksi, vaikka oletettiin sen olevan jotenkin tärkeä dokumentti. Kokemus Accran lentokentästä oli paljon odotettua vähemmän kaoottinen, suorastaan aika helppo homma.
Yliopiston työntekijä oli meitä Accran lentokentällä vastassa. Samoin oli "avuliaat" laukunkantajat, jotka oli samantien vailla rahaa siitä hyvästä, että nostivat laukut maasta auton takakonttiin. Tarjosin 20 senttiä (kolikkoa), ei kelvannut. Eivät alkaneet kuitenkaan sen isommin öykkäröimään. Ajettiin vartin matka yliopiston vierastalolle, missä saatiin iltapalaa ja ihan melkein suomalaista hostellia vastaavat huoneet. Ilmalämpöpumppu oli luksusta. Jos et ole aiemmin käynyt tämmöisessä lämpimämmässä maassa, et osaa varautua ilman kuumuuteen ja raskauteen. Aloita nestetankkaus jo useampaa päivää ennen reissua (tämmösiä vinkkejä tuleville harjoittelijoille on täällä välissä aina sitten).
Accra - Kumasi -siirtymä
Accrassa paikallinen kukko kiekui kansainvälisesti ilmeisesti kaikkien aikavyöhykkeiden auringonnousuajat, varmuuden vuoksi vielä noin vartin välein. Koko yön. Muutaman tunnin sai kuitenkin nukuttua, ja aamupalan jälkeen lähdettiin siirtymään samaisen yliopiston työntekijän kyydissä kohti Kumasia, jossa työharjoittelun olisi tarkoitus tapahtua.
Ihmettelin matkan aikana, että kuski on aika kova keke kun ei juo tippaakaan minkäänlaista nestettä. Lämpöä oli ulkona kuitenkin ainakin 30 astetta, hengitysilma suhteellisen häkäistä ja ajaminen aika hektistä. Niinhän siinä sitten kävi, että vajaan viiden tunnin ajamisen jälkeen kuski pökräsi aikalailla samantien ja vietti loppupäivän terveysasemalla tiputuksessa. Pääsi illalla kuitenkin jo kotiin. Eli ottakaa tälle välimatkalle pari litraa mieheen vettä mukaan. Lentokentällä kannattaa itse asiassa vaihtaa muutama kymppi paikalliseksi rahaksi (cedi), niin voitte ostaa matkallakin vettä tai syömistä, sillä jokaisissa liikennevaloissa, tullijonoissa yms. on kaupustelijoita myymässä tavaraa auton ikkunasta.
Matkalla nähty paikallinen kulkue, ilmeisesti marssivat tyttöjen koulunkäynnin puolesta.
Kumasi
Kumasissa tultiin suoraan isäntäperheen (isäntä Kofi on yliopiston (yliopisto on KNUST (=Kwame Nkrumah Univeristy of Science and Technology)) Dean of Students ja emäntä Frances ilmeisesti paikallisen farmasian laitoksen johtaja) vierastalolle, missä Kofi esitteli meille talon. Talo on aika paljon hienompi ja paremmin varusteltu, mitä itse osasin odottaa. Vesi on juoksevaa (ei kuitenkaan juotavaa), keittiö hyvin kalustettu ja minulla on oma vessa ja suihku. Ainakin kuvittelin sen olevan (tästä lisää loppukevennyksessä). Tytöillä on yhteinen huone ja siihen kuuluva vessa-suihkukompleksi. Pyykinpesukone on käytössä ja ilmeisesti täällä käy päivittäin taloudehoitaja siivoamassa talon pääosan, tiskaamassa yms. Omat huoneet joudutaan siivoamaan sentään itse. Taloudenhoitajan lisäksi paikalla on perheen poika Simon, jonka rooli talon ylläpidossa on minulle vielä hieman epäselvä.
Alla vielä pohjapiirros minun omista tiloista, ihan vaan kun itse älyän asioita paremmin karttojen ja pohjapiirrosten kanssa.
Pohjapiirros, tehty MS Paintilla eli on automaattisesti oikeassa mittasuhteessa.
Perjantain aikana Kumasissa Kofin alainen Chris käytti meitä pankissa nostattamassa rahaa, Vodafonella hommaamassa paikalliset puhelinliittymät, josta omasta en ainakaan ole yhtään selvillä, mitä se sisältää (toivottavasti basically unlimited everything) ja kaupassa ostamassa ruokaa. Hintojen päälle ei vielä oikein ymmärrä, eikä tiedä, mistä kannattaisi ostaa mitäkin. Ylipäätään kaikki asiat on vielä hämärän peitossa, mutta asiat tuntuvat selviävän ja ratkeavan yksi kerrallaan sitä mukaa kun niitä tulee vastaan.
Illalla ehdittiin asettua kämpillä taloksi, tehdä iltapalaa, asentaa moskiittoverkot yms. Alla olevan sekalaisen kuvakavalkadin jälkeen tulee luvattu loppukevennys ja tämän pitkähköksi venähtäneen aloituspostauksen loppu. Kuvat siis Kumasin kaupungista.
Paikallinen JYSKin myymälä, kaikki ysiysi.
Paikallinen long cat.
Paikallinen IFA (tämä oli tämmönen farmasianopiskelijavitsi)
Paikallinen Andiamo.
Paikallinen vesistö (Kumasi).
Loppukevennykseksi siis kakkajuttu, kun tuohon minun henkilökohtaiseen (!) kylpyuoneeseen oli tehty jekku, ja laitettu WC-paperit käytön jälkeen pöntöstä vetäisemisen sijasta roskakoriin. Ajattelin suihkuun mennessä oudohkon odöörin vaan nyt kuuluvan asiaan, mutta palasaippuan käärepaperia roskakoriin laittaessani ymmärsin, mitä on tapahtunut. Veikkaan meidän tämänpäiväistä kuskia Chrisiä. Varmistin perheen pojalta Simonilta, että paperit saa kuulemma laittaa pönttöön, vaikka Ghanassa Internetin (esim. http://wheredoiputthepaper.com/) mukaan kohtalaisen yleistä roskiskulttuuri onkin. Kiitos, ei siis aivan heti tarvitsekaan palata Suomeen tämän takia.
Eliitti elää pilvilinnassaan, päätoimittajilla on sinne kausikortti. Saan aina paljon palautetta.
Nyt mitataan kanttia. Kansa kyllä huomaa, kenen puntti ei pitkässä juoksussa tutise. Jokainen päivä tulee elettyä. Matti Nykäsen nerokasta filosofiaa arvostaen – Elämä on ihmisen parasta aikaa.
En siedä rintamakarkuruutta, enkä pötki pakoon.
Kokemus kasvattaa. Kestämään henkistä epämukavuutta ja kosmista kylmää. Nyt meillä on velvollisuus onnistua, muuten meille ei jää kuin porot ja huonot tiet.
Tee oma plokisi osoitteessa: http://www.vihrealanka.fi/plokinaattori
