Kulttuuria ja historiaa ja ruokavinkkinä banaani-munalettu

Uskonto

Uskonto hyppää tässä postauksessa silmille ensimmäisenä, ihan niin kuin fyysisesti täällä Ghanassakin. Ghanassa kristinusko on varsin in. Moni ilmoittaa jo vointia tiedustellessa voivansa hyvin "by the grace of God". Teiden varsilla isoimmat mainokset tuntuu olevan saarnaajilla ja pankeilla.

Kummalla porukalla lienee enemmän tuohta

Tällä äijällä sitä on joka tapauksessa kaikista eniten.

Itse jaksan myös löytää huumoria tuotteiden ja yritysten Jaren ja Kimmon sanoin biblikaaliset mittasuhteet saavista nimistä. Kaikki putiikit ovat nimeltään tasoa "Jesus Christ flows Through Me Holy Ghost Enterprise Ventures Ltd" ja sitten niissä myydään jotain silitysrautoja. Ja sitten on "Jesus is the answer" -leipää.

Suurin osa leivistä toisaalta tuntuu olevankin leivottu lähinnä pyhästä hengestä ja korkeasta glykeemisestä indeksistä.

Kirkossa käynti kuuluu paikallisilla jokaiseen sunnuntaihin ja mielellään muihinkin viikonpäiviin. Mieleenpainuva uskonnollisuuden ilmentymistapa ovat noin kello 5:15 (a.m.) alkavat, megafonilla vahvistetun paikallisen nuorison pitämät tulikivenkatkuiset saarnat satunnaisen talon edessä. Nämä voi lisätä aamuyöllä herättävien asioiden listaan.

Se perinteisempikin taikausko tuntuu täällä Ghanassa edelleen kukoistavan. Tästä ehkä huumoripitoisimpana esimerkkinä uutinen opiskelijasta, jota opettaja syytti koulun omaisuuden varastamisesta. Opiskelija oli langettanut opettajalle kirouksen, ja nyt tätä opiskelijaa etsittiin poliisien kanssa, jotta tämä peruisi kirouksen. Uutisissa kerrottiin myös kahdesta huijariprofeetasta, jotka olivat ennustaneet ihmisille kamalaa tulevaisuutta, mutta onneksi heillä oli myös taito rahaa vastaan manata kaikki tämä tuleva pahuus pois. <sarkasmi> Onneksi tätä ei tapahdu mitenkään laajemmassa mittakaavassa </sarkasmi>. Väärät profeetat löytyivät ja otettiin kiinni toki voodoopapin luota hakemasta loitsuja pidätyksen välttämiseksi.

Koska en jaksa miettiä ja tarkemmin avata sitä, mikä on minusta kovinkin innokkaassa uskonnollisuudessa ongelmallista (eikä siitä varmaan mitään hyötyäkään tässä ole), niin keskitytään niihin hyviin puoliin; ihmiset eivät kuulemma kristinuskon ansiosta täällä ainakaan näkyvästi  polta tupakkaa tai ryyppää ja rellestä, mikä on kansanterveyden kannalta tietysti tosi hyvä juttu. Ja jos se jonkinlaisen moraalin ja oikeudenmukaisuuden ylläpitäminen sitten vaatii johonkin korkeampaan voimaan uskomisen, niin kai se usko sitten on parempi vielä säilyttää. Kumman paljon rahaa Jumala kaikkivaltiaaksi olennoksi kuitenkin tarvitsee, kolehti kerättiin häidenkin aikana kahteen kertaan (oltiin isäntäperheen vanhimman pojan häissä tässä joku aika sitten).

Lisätään vielä lopuksi, että minun puolesta jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa ja harrastaa sellaista maailmankatsomusta kuin parhaaksi näkee. Kunhan se ei vaan tarkoita, että kaikki muut ovat automaattisesti väärässä. Oma näkemyksenikin on todennäköisyyksien perusteella epätotuudenmukainen, sillä kaikista todennäköisimminhän me ollaan Simsejä.

Ihmetyttää silti aina välillä.

Media

Ghanassa on mukava huomata, että koko maailma ei olekaan vielä Americcaa, vaan täällä telkkarista ja radiosta tulee pääasiassa maan omaa tuotantoa. Ja se on hulvatonta, silleen campisti. Lähes kaikkeen mediaan pätee se, että volyymi on aina täysillä. Aamuisin tro tron radiosta kuuluva Mestareiden Liigan analyysi tulee tasaisen tappavalla äänenvoimakkuuden dynamiikalla, eli koko ajan hermona koko matkan ajan. Täältä voi kuunnella testiksi radiota.

Television ja youtuben puolella kova sana vaikuttaa olevan sketsihahmo Kalybos, the only boss with one s. Jotain vahvaa uunoturhapuromaisuutta tässä on. Hauskuuden määrän saa jokainen subjektiivisesti itse arvioida.

Musiikkikin on pääasiassa ghanalaista, tai ainakin afrikkalaista. Tai ainakin kaikessa musiikissa on sama dancehall-poljento. Useammin kuin kerran radiossa kuultuja ja muussa mediassa esillä olleita artisteja ovat mm. Shatta Wale ja Yaa Pono, joilla on ilmeisesti joku älytön biiffi meneillään. Otapa näistä selvää.

Osittainen jenkkiapinointi näyttää minusta paikallisen populäärimusiikin ulkomusiikillisissa piirteissä vallanneen alaa, näin sivuhuomiona.

Ashanti-historiaa

Käytiin jo ensimmäisellä viikolla tutustumassa edelleen voimissaan olevan Ashantien kuningaskunnan historiaan ja nykypäivään Komfo Anokyen miekan luona ja kuninkaan palatsin museossa, ja nyt heitän ulkomuistista Ashantien kuningaskunnan syntyhistorian; 

Joskus enemmän tai vähemmän kauan aikaa sitten nykyisen Ghanan mailla oli useampi heimo, joista yksi voimistui muita heimoja terrorisoivaksi hirmuvallaksi. Muut heimot päättivät yhdistyä kukistaakseen tämän voimaheimon, mistä Ashanti-nimityskin tulee, se tarkoittaa "sodan takia" tms.

Ongelmaksi tässä tietysti tuli hallitsijan valinta, mutta onneksi pätevä poppamies Okomfo Anokye teki jonkun poppamiesrituaalin, jonka seurauksena taivaalta tippui joku tuoli tulevan kuninkaan eteen, oisko samassa rytäkässä taivaalta tippunut joku nahkalaukkukin. Lopuksi Anokye löi miekan kiveen. Kuulemma sitten kun sen miekan siitä joku kiskaisee pois, Ashantien kuningaskunta lakkaa olemasta. 

Lisään näin jälkeenpäin sopiviin kohtiin tarvittavat linkit, joiden takaa voit tarkistaa ulkomuistin pitävyyden. En ota mitään vastuuta tarinan uudelleensovituksen paikkansapitävyydestä tai vastaavuudesta alkuperäisen kanssa.

Siellä kaivon pohjalla se miekka on.

Miekkaa tosiaan käytiin katsomassa. Miekan vetämisessä on kovat panokset: jos onnistuu, kuningaskunta hajoaa. Jos epäonnistuu, kuolee. Muhammad Alikin sitä on käynyt vetämässä pois, ei onnistunut, ja niinhän se kuoli. En uskaltanut itse kokeilla, kun en halua olla vastuussa minkään kuningaskunnan hajoamisesta. Tunnetustihan luon niitä, en tuhoa. Käyntikokemuksena miekka on kohtalainen, oppaan kertoma tarina on isossa osassa. Hintaa miekan näkemiselle taisi tulla 5 cediä.

Kuninkaan palatsin museo oli kokemuksena myös kohtalainen. Opas kierrätti museoksi muunnetun vanhan palatsin läpi ja kertoi edellisten kuninkaiden olemisista ja tekemisistä. Erityisen ylpeänä opas esitteli ~50 vuotta vanhaa televisiota, jääkaappia ja tuuletinta, jotka kaikki edelleen kuulemma toimivat. Jääkaappi ainakin puski jäätä ja paloturvattomuutta.

Kunkun telkka. Museossahan ei saanut kuvata, niin löysin tämän kuvan sitten varmaan jostain netistä, en nyt muista mistä.

Museo oli käyntikohteena ihan ok, pääsymaksu taisi olla 15 cediä. Matkamuistomyymälässä oli kaikenlaista tuliaiseksi sopivaa.

Banaanimunalettu

Ghanassa kulutetaan päivittäin enemmän riisinjyviä kuin maailmankaikkeudessa on atomeita. Jossain vaiheessa tämä alkaa olla liikaa, ja alat kaivata riisittömiä vaihtoehtoja. Tässä yksi ylivoimainen ehdokas, sillä jos ruuanlaitossa on huijauskoodi, se on tämä resepti. Helppoa, halpaa, hyvää eikä edes mitenkään epäterveellistä.

1 (kanan)muna, 1 banaani, paistamiseen rasvaa. Poistat kuoret sekä munasta että banaanista, sörssäät vaikka haarukalla ne tasaiseksi massaksi ja paistat taikinan pannulla letuksi. Kylkeen vaikka ananasta ja avokadoa, niin johan kelpaa. Toimii Suomessakin, mutta täkäläisten erikoismakeiden banaanien ansiosta toimii täällä vieläkin paremmin.