Toinen irtiotto Kumasista suuntautui kohti pohjoista. Tälle
matkalle saatiin matkakumppaneiksi yliopiston lopulta nimettömäksi jäänyt kuski
ja yliopiston työntekijä Fidelis. Matka alkoi aamuneljältä ja oli alusta
loppuun varsin möykkyinen, sillä tiet pohjoisessa olivat todella huonokuntoisia
ja niissä kohdissa, missä tie oli edes kohtalaista, oli tie sulutettu todella
jyrkillä hidastetöyssyillä, sillä muuten kaikki ajaisi varmaan koko ajan
sataakahtasataa. Meidän kuski ajoi suunnilleen niin kovaa töyssyistä
huolimatta. Selkä oli kovilla.
Ensimmäisen päivän erikoiskoe.
Ensimmäisen päivän ensimmäinen stoppi oli Boabengin apinapyhätössä, joka oli Cape Coastin vastaavaa mukavampi. Apinat olivat
metsässä vapaalla jalalla ja sopivan tuttavallisia. Eivät siis ruoaksi
tarjottuja pähkinöitä ja banaaneja lukuun ottamatta koittaneet pölliä mitään ja
temppuilivat riittävästi ansaitakseen näitä nameja. Olkapäällä istunut apina
oli yksi tämän reissun kohokohtia.
Tähän hauska kumpi on kumpi -vitsi.
Ensimmäisen päivän toinen rallipätkä suuntautui Molen
kansallispuistoon. Tämä oli kanssa ihan ykköskohde, safarilla nähtiin Avara
Luonto -hetkiä ihan koko vajaan 50 cedin edestä mitä se kustansi. Norsut,
antiloopit ja Pumbat ehdittiin parin tunnin kiertoajelun aikana bongata. Majapaikka
oli myös 80 cedin hintansa väärti sekä ravintolan ruoka ja etenkin näköalat
olivat huippuluokkaa (paikallisella tasolla).
Aazivengaa.
Toinen päivä alkoi aamuviideltä, eli aamupalaa ei hotellin
ravintolasta ehditty saamaan. Ruokailemaan pysähdyttiin Tamalessa
Oasis-ravintolassa, jonka omistaja tuli avaamaan paikan etuajassa meitä
varten. Parasta Ghanassa saatua asiakaspalvelua tähän mennessä ja aamupalakin
oli suunmyötäinen. Käymisen arvoinen ruokapaikka, jos tännepäin eksyy.
EK 2.
Toisen päivän pääkohde oli Pagan rajakaupunki ja sen
krokodillet. En ole vielä päättänyt, oliko näiden näkeminen 200 kilometrin
edestakaisen höykkyytyksen arvoista, mutta sain ainakin edelliseen kertaan verrattuna vähän enemmän
itsevarmuutta hehkuvan krokotiilinrapsutuskuvan.
Käytiin myös Burkina Fason
rajalla, mutta ei siellä mitään nähtävää ollut. Pohjoisen Ghanan savimajakylät
muuten vastaavat etelää enemmän stereotypistä mielikuvaa Afrikan
infrastruktuurista.
Majoja.
Pagasta palattiin iltapäivän aikana Tamaleen syömään ja
nukkumaan, ja seuraavan päivän moottorimarssi Kumasiin aloitettiin totutusti
klo 05:00 +Ghanalisä. Paluumatka oli lähinnä kirjaimellisesti kovaa ajoa kotiin
asti muutaman pysähdyksen taktiikalla, joka sisälsi myös yhden
sillanrakennusprojektin valmistumisen. Spotify ja offlineen ladatut albumit on
muuten ystävä näillä siirtymillä (ei-maksettu mainos).
Summa summarum koko Ghanan matkan kohokohta, pohjoisessa ja
etenkin Molen kansallispuistossa ja apinametsässä kannattaa ehdottomasti käydä,
jos tänne asti joskus pääsee/joutuu.
Pääsiäisen aikaan pääsimme irtautumaan hetkeksi Kumasista, kun kävimme retkeilemässä Cape Coastin kaupungissa. Matkaan saatiin oppaaksi paikallinen farmasian opiskelija Yaw, mikä oli hyvä asia asioiden hoitumisen ja matkan edistymisen kannalta. Matkaa taitettiin bussilla reilu viisi tuntia, pääsiäiskulkueet ja -paraatit hieman hidastivat matkantekoa. Bussi oli tällä kertaa onneksi sellainen ihan iso linja-auto, mitä nyt hieman jännittävästi sisutettu, ja matkan aloittanut saarna oli myös pikantti ja eksoottinen lisä.
Bussissa on jännittävää tunnelmaa.
Paikan päällä majoituttiin yliopiston hostellissa, jossa
luksuslisänä ilmastointi ja oma lemmikkilisko ja -hämähäkki WC:ssä. Lisäksi
suihkun vesi oli väritetty houkuttelevan rusehtavaksi. Kyllä tuolla yönsä
nukkui ja aamulla sai ynseästi tarjoiltua
aamupalaa.
Hulppeat setit. Vesi ei kuulunut hintaan.
Ensimmäisenä päivänä matkustettiin vähän matkaa pohjoiseen Kakumin kansallispuistoon, missä päästiin käppäilemään muiden länkkäriturrejen
kanssa pa(r)h(a)immillaan 40 metrin korkeudessa roikkuvilla riippusilloilla sekä
muuten vaan sademetsän keskellä muistaakseni reiluun 70 cedin hintaan. Puistossahan
saisi myös olla yötä puumajassa, mistä voi koittaa bongailla sademetsän
yökukkujia. Tyydyttiin vielä hostellimajoitukseen.
Paikallinen highway.
Kylille palatessa pysähdyttiin vielä pienessä eläintarhassa,
jossa eläimet olivatkin odotuksista poiketen häkeissä, sekä krokotiililammen
ympärille rakennetussa hurvittelukeskuksessa, missä pääsi muun muassa
silittelemään krokotiilia. Yhtään ei jännittänyt.
Toisen päivän aikana vierailtiin kahdessa
siirtomaa-aikaisessa linnassa, Cape Coast Castlessa ja Elmina Castlessa.
Molemmat olivat ihan näkemisen arvoisia ja kertomukset orjakaupasta sekä orjien
oloista linnoissa pisti taas vähän miettimään. Miettimään pisti myös ihmisten
selfie- ym. kuvausinto ja yleinen pelleily linnoissa. Ei nyt tietenkään
haudanvakavana itku kurkussa anteeksipyydellenkään tarvitse paikkoja katsella,
mutta itsestä semmoinen terveen kunnioittava käytös tuollaisissa paikoissa
olisi kohdallaan. Muistui mieleen Yolocaust-projekti.
Door of no return. Suurimmalle osalle läpi kulkeneista tulevaisuus ei ole näyttänyt ihan noin valoisalta.
Summa summarum Cape Coast oli näkemisen arvoinen paikka.
Itse kaupunkikin vaikutti Kumasia vähemmän hektiseltä ja enemmän nätiltä
paikalta. Kannattaa siis käydä, jos tännepäin on asiaa.
Banku
Matkan lopuksi päästiin yllättäen ja pyytämättä kokemaan aiemmissakin blogeissa kauhisteltua bankua. Kyseessä on jonkinlainen maissijauhosta
ja jostain kauheudesta koostettu ei kova eikä pehmeä lisäkemössö. Ei ole
lämpimänäkään hyvää, maistuu ehkä lähimpänä talkkunajauholle, jos yhtään oikein
muista miltä sekään maistuu. Kyljessä tullut kala oli ihan ok. Ehkä toisaalta
bankun tuoman vertailukohdan takia, kalaruuat kun eivät Ghanassa muutoin ole
millään lailla vakuuttaneet.
On täällä työharjoiteltukin. Ei farmasiaa opiskeleville lukijoille sen verran alustusta, että farmaseutin tutkintoon kuuluu yhteensä kuusi kuukautta työharjoittelua, joka Itä-Suomen yliopistossa suoritetaan kahdessa kolmen kuukauden pätkässä toisena ja kolmantena opiskelukeväänä. Itse harjoittelin vuosi sitten Oulussa YA:lla, missä harjoittelu oli oikeinkin hyvin järjestetty ja suunniteltu. Ghanalaiseen versioon ei ihan vakavalla naamalla pysty samoja attribuutteja liittämään.
Jos ykkösprioriteetti harjoittelujakson suorittamisessa on helppous, ei Ghana ole ehkä se ykkösvaihtoehto. Vai miltä kuulostaa tehdä hommia sillä farmasian alan osa-alueella, josta koulutuksen aikana ei juurikaan puhuta (sairaalafarmasia), vieraalla kielellä ja tuntemattomien sosiaalisten normien vallitessa? Ja kaikki toki jatkuvassa yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa. Mutta jos haluaa oppia jotain sellaista, mitä kaikki ei välttämättä Suomessa pääsekään oppimaan, silloin kannattaa lähteä. Tai jos olet joku ihme erikoisuudentavoittelijaeksentrikko.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän kolmen oli tarkoitus vaihtaa osastoa ja apteekkia viikoittain siten, että yksi olisi aina avoapteekilla ja kaksi jossain päin opetussairaala. No, ghanalaiseen tapaan suunnitelmaa on tähän mennessä toteutettu niin, että ollaan kaikki oltu nyt kaksi kuukautta sairaalalla ja huomenna maanantaina luultavasti mennään sinne avoapteekkiin. Suunnitelmat ja aikataulut ulottuvat yleensä juuri ja juuri seuraavan päivän puolelle, eli tiedossa on yleensä suunnilleen milloin ja missä seuraavana aamuna tulee olla, mutta harvemmin on ollut tiedossa juuri muuta etukäteisinfoa.
Sairaalaosio eli Komfo Anokye Teaching Hospital
Ensimmäinen puolitoista viikkoa oltiin KATH:ssa Accident & Emergency Unitin sairaala-apteekissa. Täällä saatiin ohjaajilta kyselemällä perustiedot sairaalan toimintamallista, Ghanan terveydenhoitojärjestelmästä ja muun muassa sairaalan lääkevalikoimasta. Itse hommat apteekissa eivät olleet mitenkään erityisen motivoivia; farmaseuttista hyllyjen täyttämistä, lääkkeiden keräilyä, varastokirjanpitoa ym. yliopistokoulutusta vaativaa hommaa. Ja näitäkään hommia ei mitenkään jatkuvasti ollut, eli ehti aika hyvin tehdä harjoitteluun liittyviä tehtäviä ja päntätä BNF:ää. Farmaseuttien ja muiden ammattikuntien edustajien touhuja seurailemalla ja tyhmiä kysymyksiä tekemällä oppi ihan paljon, mutta vähän epämotivoiva aloitus tämä keissi kaiken kaikkiaan oli.
Muutamia A&E Pharmacyssä opittuja asioita (en ota minkäänlaista vastuuta asiavirheistä):
Kaikki tieto liikkuu käsin kirjoitettuna potilaskansioissa. Tämä fakta yhdistettynä täällä kaikkien ammattikuntien harrastamaan lääkärikäsialaan aiheuttaa ainakin minusta järjettömän riskin potilaille. Itsellä piti arvailla ja kysymällä varmistaa suurin osa reseptien teksteistä. Kansioiden käsittelyssä ei myös ole ainakaan ulkopuolisen silmin nähtävää järjestelmää, kansiot ja paperit lojuvat milloin missäkin jo ovat milloin kenenkin käsiteltävinä, aika iso osa työajasta näyttää menevä oikean kansion ja kynän ja saksien ja nitojan etsimiseen.
Kirjanpidon ei tarvitse täsmätä. Esimerkiksi tammikuun kirjanpidon mukaan amoksisilliinia olisi pitänyt löytyä reilu 1600 tablettia, todellisuudessa paikalla oli noin 300 tablettia. Ei aiheuttanut toimenpiteitä. Ei ole kuulemma niin justiinsa, käsin tehtävän kirjanpidon epätarkkuuden piikkiin laitetaan aika iso osa hävikistä. Todellisuudessa lääkkeitä katoaa aika paljon esimerkiksi henkilökunnan tarpeisiin. Mutta eipä tämä taida olla Suomessakaan ihan epätavallista, mittakaava ja seuraukset saattaavat vain olla eri luokkaa. Kontrolloitujen lääkkeiden (esim. morfiini) kohdalla kuria on edes sen verran, että kirjanpidon heittäessä keskusvarasto ei luovuta uusia ampulleja tilalle (ehkä).
Hoitajat eivät aina välttämättä tule hakemaan potilaiden lääkkeitä osastoille. Tai sitten saattavat hakea, mutta lääkkeet eivät päädy potilaalle asti. Reseptejä myös väärennetään. Ei aiheuta toimenpiteitä. Pistää miettimään, että jos työntekijätasolla meininkin on jo näin korruptoitunutta, mitä korkeammilla tahoilla tapahtuu. Mistäpä minä tiedän.
Lääkkeet, joita kansallinen sairausvakuutus ei korvaa, pitää käydä joko potilaan tai esimerkiksi tämän omaisten toimesta maksamassa ennen kuin ne luovutetaan käytettäviksi. Näin esimerkiksi morfiinin kohdalla. Hätätilassa nämäkin lääkkeet kuitenkin annetaan ja maksetaan sitten jälkikäteen
Suurin osa A&E:n jälkeisestä ajasta vietettiin Medical Blockissa, johon kuului kuusi kerrosta erilaisia osastoja, mm. tuberkuloosiyksikkö ja AIDS-klinikka. Olot eivät osastoilla ihan hirveän kummoiset ole, mutta sängyt sentään jokaiselle potilaalle löytyy. Lapsia saattaa tosin olla samalla sängyllä useampikin. Afrikkalaisella lasten syöpäosastolla vierailu muuten pistää oman elämän ongelmia hieman perspektiiviin. Ja ne sairaalasta löytyvät lapset ovat edes sen verran onnekkaita, että perheiltä löytyy heille rahat edes jonkinlaiseen hoitoon.
Osallistuttiin viikoittain lääkäriopiskelijoiden kierroksille, joilla yksi opettava lääkäri paimensi noin 20 lääkäriopiskelijan parvea. Näissä sai rynniä kyynärpäätaktiikalla mahdollisimman lähelle keissiä esittelevää opiskelijaa, koska paikalliset laskevat puhevolyymin aina englantia puhuessaan hyvin lähelle nollaa. Huuliltalukeminen olisi ihan hyvä taito. Mutta tällaista farmasian kliinistä puolta ei taida Suomessa harjoittelijat ainakaan joka paikassa päästä näkemään, eli nämä kierrokset olivat kaiken kaikkiaan hyvä juttu. Toinen hyvä asia oli erilaisten erikoistuneitten farmaseuttien kanssa käydyt opetustuokiot. Saatiin oppia muun muassa pediatriseen onkologiaan, HIV:iin ja kardiologiaan erikoistuneilta farmaseuteilta.
Lääkkeenvalmistukseen tutustuttiin viikon verran. Siitä mainittakoon sen verran, että aseptiikka ja työtavat ei ole ihan samalla tavalla kontrolloituja kuin esimerkiksi Suomessa. Vastaavia saaveja ja puukauhoja tulee itsellä Suomessa käytettyä lähinnä rantasaunassa peseytyessä.
Lääkevalmistusyksikön ex tempore -välineistöä. Tai paremminkin -välineistö. En käytä saunassa morttelia. Tai survinta.
Nämä harjoittelun valopilkut ovat olleet kuitenkin valitettavan harvassa. Hyvin iso osa, mutu-tuntumalla heitettynä lähes kolmasosa harjoitteluajasta on ollut ihan tyhjäkäyntiä. Tätä aikaa on tietysti voinut hyödyntää harjoittelutehtävien tekemiseen, mutta vähän turhauttaa tulla tänne asti tyhjän pantiksi. Liian ison osan harjoittelun sairaalaosuudesta olisi voinut simuloida Suomessa lukemalla BNF:ää saunassa.
Osa odotteluajan suuresta määrästä johtui myös siitä, että Ghana Man Time ain't no joke. Jos hommien tulee suunnitelmien mukaan alkaa klo 8:00, alkavat ne äärimmäisen hyvällä tuurilla aikaisintaan 8:30 jälkeen. Yleensä myöhemmin. Tässä tietysti helpottaisi omaa elämäänsä, jos jättäisi noudattamatta jo ErUuKoossa opittua toimintamallia (joka paikassa ihan minimissään viisi minuuttia etuajassa), mutta mihinpä se tiikeri M91-maastokuviostaan pääsisi.
Iso osa harjoittelun rajoittuneisuudesta johtui ilmeisesti yliopiston ja opetussairaalan välisistä näkemyseroista. Näitä ei meille sen kummemmin avattu, mutta jos nämä asiat jostain yleensä riippuu, niin rahasta. Joka tapauksessa sairaalan päädyn harjoitteluvastuuhenkilö katsoi parhaaksi, ettei käydä ihan jokaisessa suunnitellussa yksikössä, sillä henkilökunnalla olisi mahdollisesti ollut motivaatio-ongelmia opettaa meitä.
Huomaa kuitenkin, että mitään oppeja ei täällä tuoda eteesi hopea- eikä edes puutarjottimella, vaan varsin ison osan opetuksesta saa vasta työntämällä nokkaansa vähän joka paikkaan, kyselemällä ja kokeilemalla. Kannattaa siis olla aktiivinen jahka tänne asti on päässyt, on vähän tyhmää matkata ensin melkein 10 000 kilometriä ja jättää sitten ne viimeiset askeleet ottamatta.
Lopputulema sairaalaosiosta
Lyhyesti sanottuna tähänastinen harjoittelu on ollut lievä pettymys. Toki on ollut monia hyviä juttuja ja paljon sellaista substanssia mitä ei Suomessa pääsisi oppimaan ja näkemään, mutta käytettyyn aikaan, rahaan ja energiaan suhteutettuna en koe saaneeni täyttä vastinetta panostukselleni. 2/5. Paremmalla suunnittelulla ja järkevällä aikataulutuksella tästä voisi saada todella hyvän oppimiskokonaisuuden. Toivottavasti avoapteekkiosio nostaa arvosanaa.
Uskonto hyppää tässä postauksessa silmille ensimmäisenä, ihan niin kuin fyysisesti täällä Ghanassakin. Ghanassa kristinusko on varsin in. Moni ilmoittaa jo vointia tiedustellessa voivansa hyvin "by the grace of God". Teiden varsilla isoimmat mainokset tuntuu olevan saarnaajilla ja pankeilla.
Kummalla porukalla lienee enemmän tuohta
Tällä äijällä sitä on joka tapauksessa kaikista eniten.
Itse jaksan myös löytää huumoria tuotteiden ja yritysten Jaren ja Kimmon sanoin biblikaaliset mittasuhteet saavista nimistä. Kaikki putiikit ovat nimeltään tasoa "Jesus Christ flows Through Me Holy Ghost Enterprise Ventures Ltd" ja sitten niissä myydään jotain silitysrautoja. Ja sitten on "Jesus is the answer" -leipää.
Suurin osa leivistä toisaalta tuntuu olevankin leivottu lähinnä pyhästä hengestä ja korkeasta glykeemisestä indeksistä.
Kirkossa käynti kuuluu paikallisilla jokaiseen sunnuntaihin ja mielellään muihinkin viikonpäiviin. Mieleenpainuva uskonnollisuuden ilmentymistapa ovat noin kello 5:15 (a.m.) alkavat, megafonilla vahvistetun paikallisen nuorison pitämät tulikivenkatkuiset saarnat satunnaisen talon edessä. Nämä voi lisätä aamuyöllä herättävien asioiden listaan.
Se perinteisempikin taikausko tuntuu täällä Ghanassa edelleen kukoistavan. Tästä ehkä huumoripitoisimpana esimerkkinä uutinen opiskelijasta, jota opettaja syytti koulun omaisuuden varastamisesta. Opiskelija oli langettanut opettajalle kirouksen, ja nyt tätä opiskelijaa etsittiin poliisien kanssa, jotta tämä peruisi kirouksen. Uutisissa kerrottiin myös kahdesta huijariprofeetasta, jotka olivat ennustaneet ihmisille kamalaa tulevaisuutta, mutta onneksi heillä oli myös taito rahaa vastaan manata kaikki tämä tuleva pahuus pois. <sarkasmi> Onneksi tätä ei tapahdu mitenkään laajemmassa mittakaavassa </sarkasmi>. Väärät profeetat löytyivät ja otettiin kiinni toki voodoopapin luota hakemasta loitsuja pidätyksen välttämiseksi.
Koska en jaksa miettiä ja tarkemmin avata sitä, mikä on minusta kovinkin innokkaassa uskonnollisuudessa ongelmallista (eikä siitä varmaan mitään hyötyäkään tässä ole), niin keskitytään niihin hyviin puoliin; ihmiset eivät kuulemma kristinuskon ansiosta täällä ainakaan näkyvästi polta tupakkaa tai ryyppää ja rellestä, mikä on kansanterveyden kannalta tietysti tosi hyvä juttu. Ja jos se jonkinlaisen moraalin ja oikeudenmukaisuuden ylläpitäminen sitten vaatii johonkin korkeampaan voimaan uskomisen, niin kai se usko sitten on parempi vielä säilyttää. Kumman paljon rahaa Jumala kaikkivaltiaaksi olennoksi kuitenkin tarvitsee, kolehti kerättiin häidenkin aikana kahteen kertaan (oltiin isäntäperheen vanhimman pojan häissä tässä joku aika sitten).
Lisätään vielä lopuksi, että minun puolesta jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa ja harrastaa sellaista maailmankatsomusta kuin parhaaksi näkee. Kunhan se ei vaan tarkoita, että kaikki muut ovat automaattisesti väärässä. Oma näkemyksenikin on todennäköisyyksien perusteella epätotuudenmukainen, sillä kaikista todennäköisimminhän me ollaan Simsejä.
Ihmetyttää silti aina välillä.
Media
Ghanassa on mukava huomata, että koko maailma ei olekaan vielä Americcaa, vaan täällä telkkarista ja radiosta tulee pääasiassa maan omaa tuotantoa. Ja se on hulvatonta, silleen campisti. Lähes kaikkeen mediaan pätee se, että volyymi on aina täysillä. Aamuisin tro tron radiosta kuuluva Mestareiden Liigan analyysi tulee tasaisen tappavalla äänenvoimakkuuden dynamiikalla, eli koko ajan hermona koko matkan ajan. Täältä voi kuunnella testiksi radiota.
Television ja youtuben puolella kova sana vaikuttaa olevan sketsihahmo Kalybos, the only boss with one s. Jotain vahvaa uunoturhapuromaisuutta tässä on. Hauskuuden määrän saa jokainen subjektiivisesti itse arvioida.
Musiikkikin on pääasiassa ghanalaista, tai ainakin afrikkalaista. Tai ainakin kaikessa musiikissa on sama dancehall-poljento. Useammin kuin kerran radiossa kuultuja ja muussa mediassa esillä olleita artisteja ovat mm. Shatta Wale ja Yaa Pono, joilla on ilmeisesti joku älytön biiffi meneillään. Otapa näistä selvää.
Osittainen jenkkiapinointi näyttää minusta paikallisen populäärimusiikin ulkomusiikillisissa piirteissä vallanneen alaa, näin sivuhuomiona.
Ashanti-historiaa
Käytiin jo ensimmäisellä viikolla tutustumassa edelleen voimissaan olevan Ashantien kuningaskunnan historiaan ja nykypäivään Komfo Anokyen miekan luona ja kuninkaan palatsin museossa, ja nyt heitän ulkomuistista Ashantien kuningaskunnan syntyhistorian;
Joskus enemmän tai vähemmän kauan aikaa sitten nykyisen Ghanan mailla oli useampi heimo, joista yksi voimistui muita heimoja terrorisoivaksi hirmuvallaksi. Muut heimot päättivät yhdistyä kukistaakseen tämän voimaheimon, mistä Ashanti-nimityskin tulee, se tarkoittaa "sodan takia" tms.
Ongelmaksi tässä tietysti tuli hallitsijan valinta, mutta onneksi pätevä poppamies Okomfo Anokye teki jonkun poppamiesrituaalin, jonka seurauksena taivaalta tippui joku tuoli tulevan kuninkaan eteen, oisko samassa rytäkässä taivaalta tippunut joku nahkalaukkukin. Lopuksi Anokye löi miekan kiveen. Kuulemma sitten kun sen miekan siitä joku kiskaisee pois, Ashantien kuningaskunta lakkaa olemasta.
Lisään näin jälkeenpäin sopiviin kohtiin tarvittavat linkit, joiden takaa voit tarkistaa ulkomuistin pitävyyden. En ota mitään vastuuta tarinan uudelleensovituksen paikkansapitävyydestä tai vastaavuudesta alkuperäisen kanssa.
Siellä kaivon pohjalla se miekka on.
Miekkaa tosiaan käytiin katsomassa. Miekan vetämisessä on kovat panokset: jos onnistuu, kuningaskunta hajoaa. Jos epäonnistuu, kuolee. Muhammad Alikin sitä on käynyt vetämässä pois, ei onnistunut, ja niinhän se kuoli. En uskaltanut itse kokeilla, kun en halua olla vastuussa minkään kuningaskunnan hajoamisesta. Tunnetustihan luon niitä, en tuhoa. Käyntikokemuksena miekka on kohtalainen, oppaan kertoma tarina on isossa osassa. Hintaa miekan näkemiselle taisi tulla 5 cediä.
Kuninkaan palatsin museo oli kokemuksena myös kohtalainen. Opas kierrätti museoksi muunnetun vanhan palatsin läpi ja kertoi edellisten kuninkaiden olemisista ja tekemisistä. Erityisen ylpeänä opas esitteli ~50 vuotta vanhaa televisiota, jääkaappia ja tuuletinta, jotka kaikki edelleen kuulemma toimivat. Jääkaappi ainakin puski jäätä ja paloturvattomuutta.
Kunkun telkka. Museossahan ei saanut kuvata, niin löysin tämän kuvan sitten varmaan jostain netistä, en nyt muista mistä.
Museo oli käyntikohteena ihan ok, pääsymaksu taisi olla 15 cediä. Matkamuistomyymälässä oli kaikenlaista tuliaiseksi sopivaa.
Banaanimunalettu
Ghanassa kulutetaan päivittäin enemmän riisinjyviä kuin maailmankaikkeudessa on atomeita. Jossain vaiheessa tämä alkaa olla liikaa, ja alat kaivata riisittömiä vaihtoehtoja. Tässä yksi ylivoimainen ehdokas, sillä jos ruuanlaitossa on huijauskoodi, se on tämä resepti. Helppoa, halpaa, hyvää eikä edes mitenkään epäterveellistä.
1 (kanan)muna, 1 banaani, paistamiseen rasvaa. Poistat kuoret sekä munasta että banaanista, sörssäät vaikka haarukalla ne tasaiseksi massaksi ja paistat taikinan pannulla letuksi. Kylkeen vaikka ananasta ja avokadoa, niin johan kelpaa. Toimii Suomessakin, mutta täkäläisten erikoismakeiden banaanien ansiosta toimii täällä vieläkin paremmin.
Haettiin pizzaa Splendor-hostellin viereisestä pizzakojusta. Hintaa ihan kunnioitettavan kokoiselle (large) kanapizzalle tuli 28 cediä, eli piti taas soittaa poliisille. Pizzan leivontaa sai odottaa 10 minuuttia ihan niin kuin Suomessakin. Trotroiltiin itsemme kämpille syömään.
Pizza oli lievähkö pettymys. Ulkonäkö oli hyvinkin houkutteleva, mutta moni pizza päältä lahjahevosen hampaat nallikalliolla jne. Pohja oli rieskamainen, ehkä kuivattuun Metripizzaan verrattavissa oleva ja paksuhko. Ei siis millään tavalla rapea, muttei mehukaskaan. Ohrarieskamainen. Täytteinä osittain jänteikästä kanaa, paprikoita ja sipulia ainakin. Eli ihan hyvät täytteet, niissä ei valittamista, Vähän mausteita olisi kaivannut, tästä toki selvisi mustapippuria lisäämällä. Juustoa oli sopivasti, eikä se onneksi ollut mitään varvasvälijuustoa.
Lopputulema: Kuivahko semipettymys. Silti 3/5, koska kaivattu vaihtelu viime viikkojen ruokavalioon.
(P.S. Ota Four Seasons -pizza, sisältää kanaa, jauhelihaa, jotain makkaraa ja sipulia, huomattavasti parempi.)
Koitan tähän tekstiin kirjata mahdollisimman kattavasti ennen harjoittelua tehtyjä valmisteluita juuri tähän nimenomaiseen paikkaan (Kumasi, Ghana) farmasian harjoittelua tekemään tulevan näkökulmasta, mutta saa tätä muutkin lukea jos kiinnostaa. Pitkä ja tylsä ja aika huonosti kirjoitettu tekstihän tämä on, koska tämä menee osittain myös yliopistolle tehtäviin tehtäviin (yliopistotekstien kuuluu olla pitkiä, tylsiä ja aika huonosti kirjoitettuja), mutta tekstin lopussa puhutaan onneksi kaliasta.
Paperityöt
Varoituksen sana: mikäli et juuri nauti paperien pyörittelystä ja lomakkeiden täyttämisestä, on vaihtoon hakeutuminen välillä epämiellyttävää. Mutta tosiaan lähinnä epämiellyttävää ja hieman aikaa vievää, ei millään tavalla mahdotonta. Ja aika pieni vaiva siitä, että pääsee ulkomaille opiskelemaan/harjoittelemaan opintotuen ja apurahojen tukemana ilman lukukausimaksuja tms. Ainakin vielä (kirjoitettu 16.2.2017).
Vaihtohakemukset
Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen opiskelijavaihtohakulomakkeiden täyttö oli vielä suhteellisen simppeliä. Voisi lomakkeita vieläkin viilata, mutta ihan hyvä yrde. Liitteksi tuli laittaa motivation letter ja englanninkielinen opintosuoritusote. Liitän tuon ylisanoilla kyllästetyn motivational letterin tämän postauksen loppuun. Palautin hakemukset totta kai jo hyvissä ajoin ennen hakuajan päättymistä alkukeväästä 2016.
Välikevennykseksi kertomuksia kaikin puolin kunnollisesta elämästäni.
Syksyn puolella allekirjoiteltiin molemmilla mantereilla sopimukset, että saan ja aion tulla oikeasti Ghanaan harjoittelemaan. Henkilökohtaisen yhteyden saaminen Ghanan päähän kesti syksyllä aiottua pidempään, koska Itä-Suomen yliopiston päästä saamani yhteystiedot olivat vanhaa tietoa. 20.9. sain oikean henkilön (isäntäperheen Frances) lopulta kiinni ja asiat alkoivat siltä osin selvitä. Tähän väliin pitää sanoa, että Itä-Suomen yliopiston pääty ei ihan mitenkään kädestä pitäen auttanut asioiden hoidossa, jos tälleen nätisti sanotaan. Mutta perille on siitä huolimatta päästy.
Tämä osio oli itselle henkisesti erittäin raastava. Lähin Ghanan suurlähetystö Suomesta katsottuna on Tanskassa ja viisumihakemus, passi sekä kaikki muut tarvittavat liitteet pitää postittaa sinne. Ihan se oikea passi, ei mitään kopioita, kun ne liimaa siellä sen viisumin siihen passiin.
Itse hakemuslomakkeeseen vaadittavien tietojen kerääminen ja lomakkeen täyttäminen vei melkein kuukauden. Alla muutamia huomioita, miten itse täytin hakemuksen kohdat, joista en ollut täysin varma. En tiedä, onko ne kaikki oikein, mutta viisumi näillä lottonumeroilla ainakin irtosi.
Fee Code: B1 (eli 780 DKK)
Date of last visit to Ghana: N/A (eli not applicable, jos et siis ole ennen käynyt Ghanassa).
Type of Visa: Single entry
Referenssihenkilöiden osoitteet: tämä oli hankala käsittää, sillä täällä on kuulemma käytössä ranskalainen osoitejärjestelmä. Eli osoitteet ovat usein muotoa tontin numero, korttelin tunnus, kylä, maakunta. Eli PLOT nn-nn, BLOCK n, BOADI - KUMASI (n:n tilalle oikeat numerot ja kirjaimet).
Liitteiden osalta ohjeet eivät olleet mitenkään yksiselitteisiä, ja joistain asioista taisi eri kohdissa ohjetta olla erilaista tietoa. En esimerkiksi maksanut nettipankissa maksaessani vastapuolen pankkimaksuja, koska ne mielestäni sisältyivät jo käsittelymaksuihin. Toisaalta laitoin mukaan kansainvälisiä postimerkkikuponkeja (12 kpl), vaikka mielestäni käsittelymaksuun kuului myös postimaksut. Mutta rahaa on.
Viisumihakemuksen ja liitteet sain lähetettyä (kirjattuna kirjeenä) 29.11.2016, Tanskasta tuli sähköpostiin ilmoitus 15.12.2016 hyväksytystä hakemuksesta, ennen joulua paketti oli takaisin Kuopiossa. Kannattaa siis aloittaa viisumin hakeminen ihan hyvissä ajoin, ei lähtöä edeltävänä iltana.
Jotain tämmöistä ohjeistusta olisin itse ainakin kaivannut avuksi, ole hyvä.
Asioiden järjestäminen kuntoon Suomessa
Tee tarvittavat osoitteenmuutokset, matkustusilmoitus, hommaa tarvittava määrä nettipankkutunnuksia, hommaa tarvittaessa luottokortti (OP:lta ainakin opiskelija sai hakea Visaa, kun on 90 opintopistettä kasassa), tee pankkiasioiden hoitamiseksi valtakirja (asioista enemmän tietävän tyttökaverin neuvo) ja muista sanoa heippa kaikille.
Oikeat työt
Rokotukset
Aloin hoitamaan rokotusasioita heti vaihtopaikan varmistuttua ottamalla yhteyttä YTHS:n matkailuneuvontaan. Sieltä soitettiin 31.3.2016 ja annettiin ohjeistus ja hoidettiin reseptit tarvittaviin rokotteisiin. Kaikin puolin pakollinen on keltakuumerokote (Stamaril), josta tarvitaan jo viisumia hakiessa kansainväliseen rokotuskorttiin merkintä. Lisäksi YTHS ohjeisti pakolliseksi meningiittirokotuksen, suositteli yhdistelmähepatiittia ja lavantautia, jätti harkittavaksi koleran. Malarianestolääkkeeksi valittiin edullisin vaihtoehto eli Lariam. Lisäksi piti samaan rytäkkään uusia jäykkäkouristus- ja poliorokotteet.
Otin koko satsin, koska Big Pharma on aivopessyt minut.
23.1.2017 Lariam (tästä eteenpäin joka maanantai 19 seuraavan viikon ajan.)
Maallinen omaisuus Suomessa
Tämän kanssa meinasi tulla myös ongelmia. Jos sinulla on maallista omaisuutta Kuopiossa vuokrakämpässä vaihtoon lähtiessä, ilmeisiä vaihtoehtoja on suunnilleen kolme; pidä kämppä ja säilytä tavarat siellä, jolloin asia ei päätä eikä lihasta juuri vaivaa, mutta voi käydä kalliiksi. Välimallin ratkaisuna voi koittaa vuokrata varastoa, jolloin pitää pakata ja siirtää tavarat varastoon, mutta säästää ehkä vähän rahaa. Tai sitten ei, laske itse.
Kolmas vaihtoehto on saada maailman parhaan tyttökaverin Annin ansiosta tavarat lukkojen taakse turvaan reissun ajaksi. Mutta siihen tarvitset oman tyttöystävän.
Juoma-arvostelussa paikallinen olut Star
Kysyin Kentish -ravintolassa ruoan kanssa paikallista olutta. Ei kuulemma ollut. Otin sitten tätä Staria, jonka paneminen ja pullotus tapahtuu ainakin etiketin mukaan Kumasissa. Kai sitten näytän niin hipsteriltä, että jos pyydän paikallista olutta, minun oletetaan vaativan sen valmistusta viereisessä pöydässä.
Paikallinen yhen tähen kalia.
Jos Staria juo lämpimänä, niin se maistuu aika paljon lämpimälle lagerille. Eli ihan jees, 2/5. Tulleeko Star-brändin nimi siitä, että monessa nettiarvostelussa näyttää ainakin saanen yhden tähden, mene ja tiedä.
Videomateriaalia Starin nauttimisesta.
Liite1: Letter of motivation
One of the
reasons I want to do my training abroad is that I will do my first training in
a Finnish pharmacy and I think doing the second training abroad will give me a
lot more than doing it in Finland again.
I’ve learned from
the presentations of former exchange students who have been to Ghana that the
quality of hospital pharmacy in Ghana is excellent. It would be magnificent to
get to know the systems and arrangements which make the Ghanaian hospital
pharmacy so great and bring some of the knowledge back to Finland with me. I
would also like to get to refresh my skills of producing medicines by hand.
I’ve also been
taught that the regular pharmacies differ a lot from their Finnish
counterparts. I’m sure I would find many modes of operations which could work
also in Finnish pharmacies and the less functional ones would make me
appreciate the Finnish system even more.
I’m also pretty
sure that the attitudes towards medicine can differ quite a bit from the
Finnish point of view, at least in the minds of the laymen. I’ve always been
fascinated by the ethical side of the medicine and also by the psychological
approach of how do common people perceive drugs and medication. Getting to talk
about medicine with people from a whole different culture will give me new
ideas and perspective. As a bachelor of education I also look forward to
getting to know the Ghanaian educational principles in the university.
The inevitable
improvement of my English language skills would also be a significant advantage
as my future career goal is to be involved in the pharmaceutical industry,
possibly internationally. I’m already quite fluent with my English but I need
to become bolder especially in speaking and writing in English and I have to expand
my pharmaceutical vocabulary.
I know I can
manage doing my training abroad very well.
I can operate outside my comfort zone and also often seek to get out
from there. I get along with many types of people and I’m used to working hard
when I’m needed to. My language skills are sufficient. My studies in the
University of Eastern Finland have gone well and my grades are excellent. I
think I can also give the people in the host country a comprehensive view of
the Finnish pharmcy. I’m also financially stable so I will be able to cover
the expenditures of the student exchange easily. (suomennos: rahaa on toim. huom.)
In my view, I
don’t see any reason why I should not do my training in Ghana. I’m capable,
motivated and I don’t have any restrains to go. I’d be very happy if the people
reviewing this application came to the same conclusion.
Elämä on kuin matka ainakin siinä mielessä, että molemmissa tarvitaan älytön määrä tavaraa.
Suunnilleen älytön määrä tavaraa.
Alla on melko komprehensiivinen lista mukaan otetuista tavaroista. Kategorisoin tavarat viikon kokemusten ja tulevaisuuden odotusten perusteella ehdottomasti mukaan otettaviin, mukaan otettaviin sekä virhearviointeihin ja laitoin linkit nimenomaisiin tuotteisiin aina kun sellaiset satuin löytämään (jatkuvasti kasvavalla todennäköisyydellä linkit ovat jo vanhentuneet). Tavarat ovat kategorioiden sisällä täysin epäjärjestyksessä.
Jollof-riisi on sama asia kuin tuliseksi maustettu risotto. Jos siis tykkäät tulisesta ja risotosta, on tämä tosi hyvää. Oma arvio 3/5, ennemmin syö kuin selkäänsä ottaa, koska kuuma riisi selässä ei ole hyvä asia.
